Iltalukemisia

Aloitin lukemaan juuri uutta kirjaa. Tai jos rehellisiä ollaan niin itse kirjahan ei ole uusi, minä en vain ole sitä aiemmin lukenut ja sain juuri luettua edellisen kirjan loppuun. Luen oikeastaan joka ilta sängyssä jos suinkin vain jaksan, välillä luen vain pari sivua ja joskus ahnehdin puoli kirjaakin. Jos löytyy oikein hyvä kirja, on itsehillintä koetuksella etten tosiaan lue sitä kunnes takakansi tulee vastaan unohtaen kaiken muun. Kuten sen että aamulla täytyy ehkä mennä töihin tai nousta joka tapauksessa jossain vaiheessa ylös huolehtimaan kodista ja lapsista.

Nyt meneillään on jonkinmoista historiallista draamakirjallisuutta, lukemisen suhteen minä olen kaikkea muuta kuin nirso, luen lähes mitä tahansa. Tietysti hauskinta on lukea viihteellisiä kirjoja joissa on hyvä juoni, sopivasti jännitystä ja romantiikkaa rikkaan kuvauksen ja taitavan sanankäytön ohessa. Kirjasarjat ovat parhaita, koska jotain hyvää löydettyään voi sitten palata monta kertaa hyväksi koetun viihteen pariin.

Elokuvatapahtumassa

Vanhimman lapseni koulu järjesti elokuva-aiheisen teemapäivän, minutkin oli kutsuttu joten menin käymään. Koululaisille oli suunnattu kaksikin elokuvanäytöstä ja he pitivät elokuviin liittyviä esitelmiä. Hienot ryhmätyöt ja kasapäin elokuvajulisteita koristivat koulun seiniä. Koulu näytti erilaiselta, paljon viihtyisämmältä kun siellä oli vapaamuotoisempaa ohjelmaa ja jotain uutta seinillä. Tapasin opettajia ja muita vanhempia, miehenikin liittyi seuraamme hieman myöhemmin kun oli päässyt lähtemään töistä vähän myöhässä.

Ysiluokkalaisten itse tekemän elokuvan näytökseen ostettiin kaksi kahden euron lippua. Käynnissä oli keräys luokkaretkeä varten, minusta olikin hauskasti saatu yhdistettyä luokkaretkikeräys, valinnaiskurssi elokuvasta, koulun teemapäivä ja vanhempainilta. Kyllä koululaiset ovat kekseliäitä, se kyllä kävi ilmi elokuvassakin joka oli tehty alusta loppuun oppilaiden voimin. Käsikirjoituksesta puvustukseen ja näyttelemisestä ensi-illan ideointiin oli oppilaiden vastuulla, apuna olivat toimineet luokanvalvojat, kuvaamataidon ja äidinkielen opettajat sekä pari aktiivista vanhempaa. Aika mahtavaa tuumailimme mieheni kanssa kun omat lapsemme seikkailivat valkokankaalla ensimmäistä kertaa.

Kiva olla kotona taas

Niin ihana kuin Pariisi onkin, on ihanaa olla myös kotona. Joku viisas joskus sanoikin että matkalle lähdön paras puoli on paluu omaan kotiin, on siis lähdettävä voidakseen palata. Sekin on ihan totta, vaikka on se matkustaminenkin itsessään mukavaa, ainakin se tunne kun on kaikki aistit ja mieli avoinna uusille kokemuksille ja elämyksille.

Ruoka oli hyvää, sää oli ihan kiva, viinit olivat maukkaita ja tuliaisia löytyi niin lapsille kuin lapsia vahtineille isovanhemmillekin. Rankka herätys aamulla töihin mutta hymy huulilla ihanasta matkasta. Alkuviikko saattaakin mennä melko väsyneenä, matkustaminen on aina raskasta, erityisesti näin tottumattomalle kuin minä. Alkuviikko menee myös matkakuulumisia kertoessa, ihmiset kuitenkin niitä kyselevät. Töihinkin on vähän herkkuja tuliaisiksi. Kyllä nyt taas kelpaa jatkaa elämää ja arkea, matkan ihanat muistot piristävät varmasti seuraavaan lomaan saakka joka on vasta loppukesällä.

Sitten sinne Pariisiin!

Nyt iskee jo matkalevottomuus, huomenna lähdetään vähän reissuun. Ihana odotuksen ja matkakuumeen tuntu on ilmassa, lyhyempikin reissu riittää saamaan sen aikaan varsinkin kun meillä ei matkusteta joka vuosi, ei edes joka toinen vuosi yhtään mihinkään.

Huolehdin ja hössötän että kaikki tarvittava on mukana, taksi on varattu etukäteen, onhan passit ja lentoliput, kartat ja hammasharjat. Miestäni huvittaa, hän ei ärsyynny hössötyksestäni koska tietää sen olevan innostuksen merkki. Minä nyt vain olen tällainen ja olen ollut tällainen jo silloin kun me tutustuimme.

Isovanhemmat saapuivat vasta, he huolehtivat jälkikasvustamme sillä välin kun me syömme romanttista illallista Pariisissa, nautimme juustoista ja viinistä sekä käymme taidenäyttelyssä. Paljoa sen enempää matkaviihdettä emme olekaan vielä suunnitelmia tehneet, eipä pitkänä viikonloppuna loputtomasti ehdi ja on hyvä myös jättää aikaa matkalla syntyville ideoille ja spontaaniudelle.

Hiljainen jakso elämässä

Nyt onkin sitten viikko ilman mitään suurempia suunnitelmia. Ihan hyvä viettää hiljaiseloakin välillä, varsinkin nyt kun ollaan miehen kanssa lähdössä tämän jälkeen sinne Pariisiin. Mukava viettää viikko ilman mitään ylimääräistä ohjelmaa, käyn vain töissä, kaupassa ja sitten ollaan kotona. Minulla on välillä taipumuksia kehitellä itselleni turhankin paljon tekemistä ja ohjelmaa. Yritän pitää kiinni siitä, että vietän joka viikko riittävästi aikaa myös lasten kanssa, nyt ajattelin sitten olla sopimatta yhtään mitään ennen reissua.

Olemme tehneet lasten kanssa läksyjä, olleet pihalla ja käyneet kävelyllä. Yhtenä iltana leivoimme porukalla sämpylöitä ja muffineita, melkein kaikki sitten syötiinkin samana iltana. Tuoreet leivonnaiset ovat kaikkien suosikkeja. Lapset olivat vähän harmissaan kun eivät päässeet mukaan Pariisiin, keskustelimme pitkään koska suurin motiivi tuntui olevan kavereiden kateelliseksi tekeminen. Sitähän aikuisetkin harrastavat mutta yritin saada lapset ymmärtämään ettei kateuden herättäminen ollut kovin fiksua toimintaa ja pitäisi pyrkiä tekemään asioita siksi että itse niin haluaa ja nauttii siitä, ei sen vuoksi että olisi muiden silmissä jotenkin kadehdittava ihminen. Muistutin että matka oli tullut arpajaisista, sitä ei maksettu omilla rahoilla eikä näin ollen ollut syytä myöskään leveillä millään muulla kuin ehkä arpaonnella. On hyvä ehtiä juttelemaan kasvavien lasten kanssa monista asioista rauhassa.

Iloinen jälleennäkeminen

Tapasin sattumalta vanhan ystäväni ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Jälleennäkeminen oli iloinen juurikin siksi että olimme hyviä ystäviä kunnes elämät nyt vain kuljettivat meidät erilleen ja yhteydenpito lopulta jäi kun kummallakin oli lapsia ja työt ja hän muutti vielä ihan eri paikkakunnallekin. Nuoruudenystäville käy joskus niin, vaikka kuinka olisi halua pitää yhteyttä. Kaikki muu elämä vain vie niin paljon aikaa ja sitten tulee vielä välimatkaa jonka vuoksi tapaamiset ja yhteydenpito vähenevät vähenemistään. Onnekkaimmat tosin etsivät tai etsimättä löytävät toisensa joskus myöhemmin elämässään.

Ystäväni oli eronnut miehestään ja muuttanut lapsen kanssa takaisin vanhaan kotikaupunkiin vain pari viikkoa aiemmin kun törmäsimme kirjaston ovella. En ollut uskoa silmiäni, halasimme ja sovimme heti tapaavamme myöhemmin samalla viikolla kuulumisten vaihdon merkeissä. Niin sitten kävikin, hän tuli meille kylään ja lapsetkin ystävystyivät heti. Oli ihanaa nähdä ja kuulla mitä kaikkea tämä lahjakas kuvittaja oli elämässään ehtinyt jo tekemään. Tulemme ihan takuulla pitämään tiiviisti yhteyttä jatkossakin, nyt kun jälleen löysimme toisemme.

Musiikkia!

Pitkästä aikaa konserttiin, elämyksiä, sielun ruokaa ja ihanuutta! Olen odottanut tätä klassista konserttia kuin kuuta nousevaa, odotukset ovat olleet korkealla itse konsertin kannalta mutta muutenkin, ihanaa päästä ulos ja näin tasokkaaseen tapahtumaan. Liput hankin heti kun niitä tuli myyntiin ja siitä asti onkin sitten odotettu ja odotettu. Olen menossa konserttiin mieheni ja vanhimman lapsemme kanssa, kysyin lapsilta haluaako joku mukaan ja klarinettia soittava tyttäremme ilmoittautui heti innokkaansa lähtemään. Nuoremmat jäävät sitten isoäidin hoitoon, kyllä me joskus käymme koko perheelläkin sopivissa tapahtumissa mutta ihan kaikkiin ei viitsi lapsiakaan raahata mukaan.

Tällä kertaa kyseessä on kolmen saksalaissäveltäjän teoksia esittelevän konserttisarjan toinen konsertti, harmillisesti kaikkiin kolmeen konserttiin ei ollut mahdollisuutta töiden ja kustannusten vuoksi osallistua joten valitsin toisen koska se kiinnosti kaikkia meitä eniten. Asiasta tietysti keskusteltiin kun olin lippuja hankkimassa. Päätös oli yksimielinen kun totesin ettei päästä kuin yhteen kolmesta ja nyt pitäisi valita.

Hyväntekeväisyyttä

Edellisessä blogissani kirjoittelin työporukkamme suunnitelmista ravintolapäivän ja hyväntekeväisyyden suhteen mutta kyllä meillä muitakin projekteja on jälleen sekä suunnittelussa että toteutuksessa. Lukuprojektiin on värvätty juuri kolme uutta jäsentä, yksi opiskelija ja sitten yksi keski-ikäinen pariskunta, kaikki he halusivat tehdä jotain oman kaupungin vanhusten hyväksi. Kylläpä lämmitti taas mieltä saada lisää ihmisiä mukaan täysin ilmaiseksi pyörivään pieneen toimintaamme, ei tässä mitään suurempaa markkinointiresurssia ole uusien jäsenten hankintaan käytettävissä. Puskaradio on ilmainen, hyväksi todettu ja tehokas media näissä hommissa. Meillä ei ole resursseja laajaan ja isoon toimintaan mutta eipä tarvita rahaa palkkoihin ja puljun pyörittämiseenkään, uskomme ruohonjuuritason toimintaan.

Ravintolapäivän lahjoituskohde ei ole vielä selvillä, porukassa on mietitty parikin hyvää kohdetta mutta koska siihen on vielä aikaa, ehdimme päättää myöhemminkin. Olemme ehkä kääntymässä paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen tukemiseen.

Ravintolapäivän suunnitelmia

Työpaikkamme aktiiviporukka on nyt kehittelemässä ideaa seuraaville ravintolapäiville osallistumisesta, tulot menisivät johonkin hyvään tarkoitukseen ja me voisimme pitää hauskan päivän. Meillä on tosiaan aika aktiivinen porukka joka toteuttaa pieniä tempauksia, erilaisia haasteita ja pidempiäkin projekteja. Yksi niistä on yhä jatkuva vanhankodeissa kiertävä lukuprojekti. Käymme siis viikoittain lukemassa, usein myös juttelemassa vanhusten kanssa. Projekti on kestänyt jo yli vuoden päivät ja se onkin yksi pitkäikäisemmistä hankkeista joihin olemme ryhtyneet vuosien varrella.

Nyt suunnitelmissa on tosiaan osallistua seuraavaan ravintolapäivään kaupungissamme ja kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen. Kaikki menee siis talkooperiaatteella, jokainen saa tietyn summan rahaa tarvikkeisiin ja lisää saa mielellään lahjoittaa vaikka omasta kaapista. Teemme kasapäin leivonnaisia ja sitten keitämme kahvia ja teetä pitäen kahvilaa. Päädyimme siihen ettei tällä kertaa ryhdytä laittamaan ruokaa ja hankita keittolevyjä ja ties mitä vaan perustetaan pop up –kahvila työpaikan lähistölle puiston kulmaan missä on valmiiksi penkkejäkin. Odotan tätäkin aivan riemuissani.

Mielipiteitä ja mielipiteitä

Kaikilla ihmisillä on mielipiteitä ainakin joistain asioista jos nyt ei ihan kaikista kuitenkaan. Mielipiteen pohjaksi vaaditaan aina edes jonkinlaista oikeaa tai väärää tietoa, vaikka on täällä sellaisiakin jotka ei tarvi niitäkään. Olen nimittäin huomannut etteivät ihmisten mielipiteet kovin useinkaan perustu millekään faktatiedolle. Usein on kysymys makuasioista mutta toisinaan mielipide perustuukin täysin väärin käsitetyille asioille, juoruille, mielipidevaikuttajien lobbaukselle ja yksinkertaisesti väärällä tiedolle.

Tietysti moni asia on hyvin suhteellinen ja subjektiivinen. Tietoakin voi olla monenlaista, vaikkapa niin että yksi tutkimus sanoo yhtä ja toinen tutkimus sanoo samasta asiasta toista. Minusta on surullista jos joku ihminen päättää inhota toista ihmistä sen vuoksi että kolmas ihminen on ensimmäiselle kateellinen ja levittää hänestä ilkeitä juoruja helpottaakseen omaa kateuttaan. Vaikka tuskin tällaisesta inhottavasta ja lapsellisesta käytöksestä päästään ikinä täysin eroon. Erityisen kurjaa tämä on aina kun sitä esiintyy työpaikalla omien työkavereiden kesken.