Sitten sinne Pariisiin!

Nyt iskee jo matkalevottomuus, huomenna lähdetään vähän reissuun. Ihana odotuksen ja matkakuumeen tuntu on ilmassa, lyhyempikin reissu riittää saamaan sen aikaan varsinkin kun meillä ei matkusteta joka vuosi, ei edes joka toinen vuosi yhtään mihinkään.

Huolehdin ja hössötän että kaikki tarvittava on mukana, taksi on varattu etukäteen, onhan passit ja lentoliput, kartat ja hammasharjat. Miestäni huvittaa, hän ei ärsyynny hössötyksestäni koska tietää sen olevan innostuksen merkki. Minä nyt vain olen tällainen ja olen ollut tällainen jo silloin kun me tutustuimme.

Isovanhemmat saapuivat vasta, he huolehtivat jälkikasvustamme sillä välin kun me syömme romanttista illallista Pariisissa, nautimme juustoista ja viinistä sekä käymme taidenäyttelyssä. Paljoa sen enempää matkaviihdettä emme olekaan vielä suunnitelmia tehneet, eipä pitkänä viikonloppuna loputtomasti ehdi ja on hyvä myös jättää aikaa matkalla syntyville ideoille ja spontaaniudelle.

Hiljainen jakso elämässä

Nyt onkin sitten viikko ilman mitään suurempia suunnitelmia. Ihan hyvä viettää hiljaiseloakin välillä, varsinkin nyt kun ollaan miehen kanssa lähdössä tämän jälkeen sinne Pariisiin. Mukava viettää viikko ilman mitään ylimääräistä ohjelmaa, käyn vain töissä, kaupassa ja sitten ollaan kotona. Minulla on välillä taipumuksia kehitellä itselleni turhankin paljon tekemistä ja ohjelmaa. Yritän pitää kiinni siitä, että vietän joka viikko riittävästi aikaa myös lasten kanssa, nyt ajattelin sitten olla sopimatta yhtään mitään ennen reissua.

Olemme tehneet lasten kanssa läksyjä, olleet pihalla ja käyneet kävelyllä. Yhtenä iltana leivoimme porukalla sämpylöitä ja muffineita, melkein kaikki sitten syötiinkin samana iltana. Tuoreet leivonnaiset ovat kaikkien suosikkeja. Lapset olivat vähän harmissaan kun eivät päässeet mukaan Pariisiin, keskustelimme pitkään koska suurin motiivi tuntui olevan kavereiden kateelliseksi tekeminen. Sitähän aikuisetkin harrastavat mutta yritin saada lapset ymmärtämään ettei kateuden herättäminen ollut kovin fiksua toimintaa ja pitäisi pyrkiä tekemään asioita siksi että itse niin haluaa ja nauttii siitä, ei sen vuoksi että olisi muiden silmissä jotenkin kadehdittava ihminen. Muistutin että matka oli tullut arpajaisista, sitä ei maksettu omilla rahoilla eikä näin ollen ollut syytä myöskään leveillä millään muulla kuin ehkä arpaonnella. On hyvä ehtiä juttelemaan kasvavien lasten kanssa monista asioista rauhassa.

Iloinen jälleennäkeminen

Tapasin sattumalta vanhan ystäväni ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Jälleennäkeminen oli iloinen juurikin siksi että olimme hyviä ystäviä kunnes elämät nyt vain kuljettivat meidät erilleen ja yhteydenpito lopulta jäi kun kummallakin oli lapsia ja työt ja hän muutti vielä ihan eri paikkakunnallekin. Nuoruudenystäville käy joskus niin, vaikka kuinka olisi halua pitää yhteyttä. Kaikki muu elämä vain vie niin paljon aikaa ja sitten tulee vielä välimatkaa jonka vuoksi tapaamiset ja yhteydenpito vähenevät vähenemistään. Onnekkaimmat tosin etsivät tai etsimättä löytävät toisensa joskus myöhemmin elämässään.

Ystäväni oli eronnut miehestään ja muuttanut lapsen kanssa takaisin vanhaan kotikaupunkiin vain pari viikkoa aiemmin kun törmäsimme kirjaston ovella. En ollut uskoa silmiäni, halasimme ja sovimme heti tapaavamme myöhemmin samalla viikolla kuulumisten vaihdon merkeissä. Niin sitten kävikin, hän tuli meille kylään ja lapsetkin ystävystyivät heti. Oli ihanaa nähdä ja kuulla mitä kaikkea tämä lahjakas kuvittaja oli elämässään ehtinyt jo tekemään. Tulemme ihan takuulla pitämään tiiviisti yhteyttä jatkossakin, nyt kun jälleen löysimme toisemme.

Musiikkia!

Pitkästä aikaa konserttiin, elämyksiä, sielun ruokaa ja ihanuutta! Olen odottanut tätä klassista konserttia kuin kuuta nousevaa, odotukset ovat olleet korkealla itse konsertin kannalta mutta muutenkin, ihanaa päästä ulos ja näin tasokkaaseen tapahtumaan. Liput hankin heti kun niitä tuli myyntiin ja siitä asti onkin sitten odotettu ja odotettu. Olen menossa konserttiin mieheni ja vanhimman lapsemme kanssa, kysyin lapsilta haluaako joku mukaan ja klarinettia soittava tyttäremme ilmoittautui heti innokkaansa lähtemään. Nuoremmat jäävät sitten isoäidin hoitoon, kyllä me joskus käymme koko perheelläkin sopivissa tapahtumissa mutta ihan kaikkiin ei viitsi lapsiakaan raahata mukaan.

Tällä kertaa kyseessä on kolmen saksalaissäveltäjän teoksia esittelevän konserttisarjan toinen konsertti, harmillisesti kaikkiin kolmeen konserttiin ei ollut mahdollisuutta töiden ja kustannusten vuoksi osallistua joten valitsin toisen koska se kiinnosti kaikkia meitä eniten. Asiasta tietysti keskusteltiin kun olin lippuja hankkimassa. Päätös oli yksimielinen kun totesin ettei päästä kuin yhteen kolmesta ja nyt pitäisi valita.

Hyväntekeväisyyttä

Edellisessä blogissani kirjoittelin työporukkamme suunnitelmista ravintolapäivän ja hyväntekeväisyyden suhteen mutta kyllä meillä muitakin projekteja on jälleen sekä suunnittelussa että toteutuksessa. Lukuprojektiin on värvätty juuri kolme uutta jäsentä, yksi opiskelija ja sitten yksi keski-ikäinen pariskunta, kaikki he halusivat tehdä jotain oman kaupungin vanhusten hyväksi. Kylläpä lämmitti taas mieltä saada lisää ihmisiä mukaan täysin ilmaiseksi pyörivään pieneen toimintaamme, ei tässä mitään suurempaa markkinointiresurssia ole uusien jäsenten hankintaan käytettävissä. Puskaradio on ilmainen, hyväksi todettu ja tehokas media näissä hommissa. Meillä ei ole resursseja laajaan ja isoon toimintaan mutta eipä tarvita rahaa palkkoihin ja puljun pyörittämiseenkään, uskomme ruohonjuuritason toimintaan.

Ravintolapäivän lahjoituskohde ei ole vielä selvillä, porukassa on mietitty parikin hyvää kohdetta mutta koska siihen on vielä aikaa, ehdimme päättää myöhemminkin. Olemme ehkä kääntymässä paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen tukemiseen.

Ravintolapäivän suunnitelmia

Työpaikkamme aktiiviporukka on nyt kehittelemässä ideaa seuraaville ravintolapäiville osallistumisesta, tulot menisivät johonkin hyvään tarkoitukseen ja me voisimme pitää hauskan päivän. Meillä on tosiaan aika aktiivinen porukka joka toteuttaa pieniä tempauksia, erilaisia haasteita ja pidempiäkin projekteja. Yksi niistä on yhä jatkuva vanhankodeissa kiertävä lukuprojekti. Käymme siis viikoittain lukemassa, usein myös juttelemassa vanhusten kanssa. Projekti on kestänyt jo yli vuoden päivät ja se onkin yksi pitkäikäisemmistä hankkeista joihin olemme ryhtyneet vuosien varrella.

Nyt suunnitelmissa on tosiaan osallistua seuraavaan ravintolapäivään kaupungissamme ja kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen. Kaikki menee siis talkooperiaatteella, jokainen saa tietyn summan rahaa tarvikkeisiin ja lisää saa mielellään lahjoittaa vaikka omasta kaapista. Teemme kasapäin leivonnaisia ja sitten keitämme kahvia ja teetä pitäen kahvilaa. Päädyimme siihen ettei tällä kertaa ryhdytä laittamaan ruokaa ja hankita keittolevyjä ja ties mitä vaan perustetaan pop up –kahvila työpaikan lähistölle puiston kulmaan missä on valmiiksi penkkejäkin. Odotan tätäkin aivan riemuissani.

Mielipiteitä ja mielipiteitä

Kaikilla ihmisillä on mielipiteitä ainakin joistain asioista jos nyt ei ihan kaikista kuitenkaan. Mielipiteen pohjaksi vaaditaan aina edes jonkinlaista oikeaa tai väärää tietoa, vaikka on täällä sellaisiakin jotka ei tarvi niitäkään. Olen nimittäin huomannut etteivät ihmisten mielipiteet kovin useinkaan perustu millekään faktatiedolle. Usein on kysymys makuasioista mutta toisinaan mielipide perustuukin täysin väärin käsitetyille asioille, juoruille, mielipidevaikuttajien lobbaukselle ja yksinkertaisesti väärällä tiedolle.

Tietysti moni asia on hyvin suhteellinen ja subjektiivinen. Tietoakin voi olla monenlaista, vaikkapa niin että yksi tutkimus sanoo yhtä ja toinen tutkimus sanoo samasta asiasta toista. Minusta on surullista jos joku ihminen päättää inhota toista ihmistä sen vuoksi että kolmas ihminen on ensimmäiselle kateellinen ja levittää hänestä ilkeitä juoruja helpottaakseen omaa kateuttaan. Vaikka tuskin tällaisesta inhottavasta ja lapsellisesta käytöksestä päästään ikinä täysin eroon. Erityisen kurjaa tämä on aina kun sitä esiintyy työpaikalla omien työkavereiden kesken.

Puhdasta viihdettä ja roskaa

Kävin elokuvissa, kohteena oli ihan puhtaasti viihdemielessä Hollywood –elokuvaa. On niillä osalla tietysti taiteellinenkin arvonsa mutta tällä kertaa lähdettiin koko perheellä katsomaan hurjaa seikkailuelokuvaa ja seikkailua siinä kyllä riittikin. Äitiä meinasi hirvittää, lapset hihkuivat riemusta. Kyllä minultakin katosivat arkihuolet täydellisesti teatterin penkistä kiinni pidellessä. Nyt on koko perhe saanut yliannostuksen popcornista ja irtokarkista.

Yksi asia minua jäi suuresti ihmetyttämään elokuvan jälkeen. Meidän perheen vieressä istui salissa pari poikaa ja ehkä heidän isoäitinsä tai jopa äitinsä. En nyt tutkinut kovin tarkasti asiaa. Pojat olivat kuitenkin jo isoja, kouluikäisiä ja he olivat tosiaan elokuvissa aikuisen seurassa. Pojille oli ostettu yhtä suuret popcornastiat per naama kuin meillä koko perheelle yhteensä. Kun pojat olivat syöneet tarpeekseen kaatoi toinen välinpitämättömästi loput popcornit lattialle eikä yrittänytkään kerätä niitä. Toinen jätti yli puolillaan olevan purki penkille, juoma-astiat, nenäliinat ja kasapäin muuta roskaa jäi heidän jälkeensä penkeille ja lattialle kun he lähtivät. Minulla oli vaikeuksia ymmärtää roskaamista, meillä lapset kantoivat roskat roskiin ilman että tarvitsi edes kehottaa. En kyllä kadehdi elokuvateatterin siivoojaa, samanlaista sikailua saa varmasti joka päivä siivota.

Kadonneet kulttuurit

Katsoin tänään kiehtovaa dokumenttia kadonneista kulttuureista. Tietysti sellaisista, jotka oli sitten myöhemmin löydetty enemmän tai vähemmän uudestaan. Tämäkin dokumentti oli tallentunut digiboksille ja huomasin sen, kun tuossa aiemmin ryhdyin vähän käymään tallennuksiani läpi elokuvia etsiessäni. Tämä tallennus ei ollut virhetikki, dokumentti oli mitä kiehtovin, sen katsominen oli pyörinyt mielessäni jo pari päivää ja lopulta istuin alas katsoakseni sen ja päästäkseni miettimästä sitä.

Dokumentissa käytiin läpi kolmen kadonneen kulttuurin tai sivilisaation historiaa ja syitä, miksi ne lakkasivat jossain vaiheessa vain olemasta olemassa. Äärimmäisen kiehtova aihe ainakin minun mielestäni. Mietin olisiko nykyään enää mahdollista käydä läpi mitään vastaavaa paitsi äärimmäisen globaalin kriisin kautta. Toisaalta, on vaikea miettiä millaista maailmassa on vaikkapa kolmensadan vuoden tai tuhannen vuoden kuluttua. Tutkiiko joku sitten metsittyneitä kaupunkiemme raunioita miettien minne ihmiset täältä katosivat ja kuinka he oikein elivät.

Elokuvia

Mieleni teki katsella elokuvia, jotain hyviä ja hurmaavia klassikoita. Tutkin mitä televisiosta olisi lähiaikoina tulossa, aina välillä yllättyy iloisesti myös televisiokanavien tarjonnasta. Ihan aina ei ole pakko lähteä vuokraamaan tai lainaamaan kirjastosta elokuvaa. Tallentava digiboksi on kiva myös, tutkin tv-ohjelmiston lisäksi tallennukseni ja sitten tulikin jo valinnan vaikeus. Tänään päädyin katsomaan Tuulen viemää, joka on aina minua koskettava klassikko.

Samalla kun katsoin yhden elokuvan, raivailin vähän boksilta kaikkea jo katsottua tai tullut tehtyä vain virhetallennuksia, kyllä noita tallennuksia vain tuntuu kertyvän enemmän kuin kukaan meilläkään ehtii katsomaan. Välillä tulee tallennettua jotain vain siksi että se vaikuttaa kiinnostavalta, sitten huomaa tehneensä virheen kun aloittaa katsomisen. Mutta eipä kaikista elokuvista, dokumenteista ja sarjoista voi tietää mikä lopulta on hyvä ja kiinnostava. Konserttitaltioinnit osuvat jotenkin helpommin minun makuuni, niitä toki näytetäänkin paljon vähemmän kuin elokuvia televisiokanavilla.