Kulttuuria ja tiedettä

Viimepäivien ohjelmaan on kuulunut sekä vierailu yliopistolla konferenssissa että hieman kulttuuririentoja eli elävää musiikkia. Vaihtelunhan sanotaan virkistävän ja kyllä se siltä taas tuntuukin. Tapasin paljon uusia ihmisiä, joitakin tuttuja sekä kuulin hyvin kiinnostavia puheenvuoroja konferenssissa.
Konferenssi käsittelikin kulttuurista hyvinvointia ja meillä oli mahdollisuus lähteä tapahtumaan kuuntelemaan ihan työn puolesta. Se oli oikein hyvä idea, liittyihän konferenssin aihe työhömme ja pomomme oli vieläpä yksi tapahtuman puhujista. Konferenssipäivä oli pitkä, tervetuliaissanat lausuttiin jo yhdeksän aikoihin aamulla ja puheet jatkuivat vielä kuudelta kun minun oli jo lähdettävä sitten kotiin.
Loppusuoralla kuudelta jo oltiin mutta jäi minulta pari puheenvuoroa ja loppukeskustelu sitten kuulematta. Omakustanteinen konferenssilounas oli päivän kohokohtia sillä siellä meillä oli esiintyjä. Taitava harpunsoittaja viihdytti herkullisen lounaan ja hyvien keskusteluiden lisäksi, tauko tuntui menevän ihan liian nopeasti. Seuraavana iltana kävin katsomassa ja kuuntelemassa vielä yhden tulevan oopperalaulajan pienoiskonserttia musiikkisalissa, hän oli upea ja tulee varmasti menestymään vielä oopperan maailmassa.

Viikonloppu kotona

Pitkästä aikaa aion viettää ihan koko viikonlopun kotosalla, ei näyttelyitä, ei konsertteja, ei juhlia eikä kirjastoon unohtumisia. Miehelläni on iltavuoroa koko viikonlopunkin joten minä olen lasten kanssa kotona. He ovat jo isoja, osaavat tehdä itse välipalaa ja siivota huoneensa. Mutta eivät he ole niin isoja että jättäisin heidät keskenään moneksi tunniksi kotiin, viihdymme hyvin yhdessä, aina tuntuu löytyvän tekemistä.

Poikani oli löytänyt jonkin reseptin jota olisi halunnut kokeilla mutta meillä on sopimus että toistaiseksi ei omin neuvoin leivota, vain silloin kun jompikumpi vanhemmista on kotona. Joku kuukausi sitten keittiössä oli nimittäin aivan ennennäkemätön sotku kun lapset olivat keksineet tehdä muffineja koulun jälkeen, taikina oli valunut vuokien yli ja palanut kiinni uunin pohjaan aiheuttaen palohälytyksenkin. Lapset olivat sitä säikähtäneet, onneksi mikään ei syttynyt palamaan ja muffinit olivat lopulta ihan hyviä. Keittiö oli vain todella kauheassa siivossa, palohälyttimen säikyttämänä nuorisolta oli kaatunut jauhopussi lattialle ja siinä vaiheessa minä tulin kotiin järkyttyäkseni melusta ja kaaoksesta. Joten lupasin että voimme kokeilla poikani löytämää leivontaohjetta yhdessä viikonloppuna.

Kiire päivä

Meillä oli äärimmäisen hektinen päivä tänään töissä, oli vierailijoita ystävyyskaupungeista, yhteinen lounas, tulkkausta ja opastettu kiertoajelu kaupungissa. Sitten oli iso kokous jossa päätettiin yhteisistä kulttuurihankkeista lähivuosina. Kokous venyi venymistään ja minun piti tänään saada hoidettua myös pitkä lista sähköposteja, pari puhelua ja yksi tiedote. Tuntui että sai olla pikakirjoittaja ja jalkaa hermostuneesti naputellen toivoa ihmisten vastaavan puhelimeen mahdollisimman pian. Onneksi lounas ja kokouskahvit olivat tyrkyllä, muuten olisi voinut jäädä syömättä töissä. Tulin oikein tuntia aikaisemmin tänään töihin mutta ei sekään tuntunut riittävä, tekemistä oli paljon niin ennen vieraita kuin heidän lähtönsäkin jälkeen. Olin aivan poikki kun pääsin lähes tunnin myöhässä lähtemään töistä kotiin.

Onneksi en ollut ostanut tälle illalle enää niitä konserttilippuja, olisivat kyllä jääneet nyt käyttämättä. Ihana mieheni oli onneksi laittanut ruokaa ennen iltavuoroaan ja lapsetkin olivat jo syöneet kun pääsin kotiin. Vietimme kivan illan elokuvaa katsellen, myönnyin popkornin tekemiseen vaikka ei ollut edes herkkupäivä, eiköhän se ole nyt ansaittu.

Kaksi kirjaa luettuna

Minulla on ollut pari kirjaa lainassa yhdeltä työtoveriltani, lainasin ne pari viikkoa sitten ja olen lukenut niitä vuorotellen. Kumpikin on ollut hyvin kiinnostavaa luettavaa ja muutamana iltana on kyllä nukkumaanmeno jäänyt vähän turhan myöhään kun en ole kyennyt lopettamaan lukemista. Päivälläkin kirjojen juonet ovat palanneet mieleeni jo sormiani on syyhyttänyt päästä lukemaan lisää saadakseni selville mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kun löytyy hyviä kirjoja, niitä lukee ihan ahnehtien. Minulla on monta muutakin lukematonta kirjaa kuten kirjakaupan kanta-asiakaspäiviltä ostamani kaksi romaania ja yksi historiallinen tietokirja. Ne eivät kuitenkaan houkuttele minua kimppuunsa kuten nämä kaksi tekivät heti ensisivujen jälkeen. Kun on lukenut jonkun loistavan kirjailijan koko tuotannon läpi, tulee joskus suorastaan toivoton olo, mitä lukisin seuraavaksi. Kirjasarjan loppuminen voi tuntua jopa haikealta, vähän kuin paras ystävä olisi ollut pitkästä aikaa kylässä ja sitten hän lähtee eikä tiedä milloin häntä näkee seuraavan kerran, ensiviikolla vai vuoden kuluttua.

Pitääkin muistaa nyt laittaa kirjat valmiiksi laukkuun että tulee palautettua ne työkaverille. Varmasti joku muukin haluaa lukea noin jännittävät kirjat kuin me!

Kirjakaupan kanta-asiakaspäivillä

Nyt kun on oltu kulttuuriaktivismin eturintamassa mielenosoituksessa ja käyty urakalla taidenäyttelyissä ja konserteissa olikin seuraava askel käväistä kirjakaupassa. Minulle tuli kutsu kanta-asiakaspäiville, joilla oli paljon tarjouksia, muutama puhuja ja jokunen nimikirjoituksia antava ja kysymyksiin vastaava kirjailija kuten Sofi Oksanen. Tietysti menin kun kutsuttiin, otin oman kirjan mukaan nimikirjoitusta varten.

Olin kiinnostunut ennakkoon myös yhdestä puhujasta ja useista kirjatarjouksista. Ajattelin että voisin samalla katsella myös joitain lahjoja, oman äitini syntymäpäivä lähestyi ja hän oli iästään huolimatta kova lukemaan. Ja pelaamaan bingoa, suklaastakin hän piti. Ehkä kirja ja suklaalevy sillä en keksinyt mitään bingoon liittyvää lahjaa. Myös työtoverini täydet vuosikymmenet olivat tulossa täyteen ja olisi hyvä idea löytää edes kortti, ehkä joku lahja hänellekin. Ihmisille joilla on jo kaikkea on vähän vaikea keksiä lahjoja. Kirjat ja syötävä ovat hyviä lahjoja, kuten konserttiliput ja lahjakortitkin. Astioita, vaatteita ja muuta vastaavaa aikuisilla ihmisillä tuntuu olevan jo niin yllin kyllin ettei niitä jaksa edes miettiä lahjoiksi. Paitsi silloin kun sankari on esittänyt erityistoiveita lahjan suhteen, sitten homma onkin helppo.

Mielenosoitus

Osallistuin elämäni ensimmäistä kertaa mielenosoitukseen! Hassua, mutta olen lähinnä ylpeä itsestäni. Ei, me emme heitelleet mellakkapoliiseita tiiliskivillä ja ilotulitteilla, me marssimme banderollien kanssa iskulauseita huudellen. Me myös luovutimme satoja nimiä sisältäneen adressin kaupunginjohtajalle, kaupungin kulttuuritoimelta ei saisi enää leikata varoja vaan säästöjä pitäisi löytää jostain muualtakin. Kiva tehdä jotain muuta kuin valittaa sosiaalisessa mediassa.

Mukavaa kun tietää edes yrittäneensä tehdä asioille jotain vaikka kyllähän me kaikki tiedämme että kaikesta on jouduttu säästämään eikä kukaan tai mikään ole tainnut jäädä ulkopuolelle. Jopa kaupunginjohtaja oli luvannut luopua kahdeksi vuodeksi palkankorotuksistaan kun muut olivat lomautettuina ja kaikki osallistuivat talkoisiin. Nyt olemme toiveikkaita että valoisammat ajat olisivat edessä, kyllä asiat aina jossain vaiheessa kääntyvät taas nousuun vaikka usko ja toivo eivät meinaakaan riittää aina sinne saakka.

Ruokakulttuuria?

Olin aika vasta yhdellä ruokaa ja syömistä käsittelevällä luennolla, luento oli tehty kulttuurihistorian näkökulmasta ja se oli hyvin kiinnostavaa. Kautta aikojen ihmiset ovat olleet uteliaita maistelijoita ja uusien ruokien kehittäjiä. Kauppiaat ja aateliset toivat maahan kaikenlaista uutta joka sitten aikojen saatossa levisi koko kansalle yhteiskuntaluokka kerrallaan kunnes niistä tuli kaikkien saatavilla olevia asioita. Ruokiin on liittynyt todella paljon erilaisia uskomuksia kautta aikojen, uskonnot ovat vaikuttaneet siihen mitä on milloinkin syöty ja kuinka se on laitettu.

Nykypäivän yltäkylläisyys marketeissa on täysin ennennäkemätöntä eikä ihme että ihmiset ovat välillä vähän hukassa. Ravinnosta on tullut nykypäivänäkin tärkeä osa ihmisten uskomuksia ja pyrkimystä hallita omaa maailmaa. Ihmiset uskovat tietyn ruokavalion tai ravinnon tuotantotavan paremmuuteen ja suosivat sitä. Käyttäytyminen muistuttaa yhä uskonnollisia käytänteitä vaikka ruokaa ei enää juuri rajoiteta esimerkiksi varsinaisten uskontojen yhteydessä. Tietysti ravinto on kaikelle elämälle tärkeää mutta nykypäivänä moni saa siitä ihan uutta sisältöä elämäänsä. Samalla kun ääridieetit nousevat yksi toisensa perään muotiin, toiset voivat rajoittamatta syödä ihan liikaa koska kaikkea on kaikkien saatavilla oikeastaan ihan aina. Ruokaa kyllä tulee mietittyä itsekin melko usein ja monesta näkökulmasta.

Lehtitilauksia

Lopetin nyt pari lehtitilausta. Minulla on jotenkin vähän huono omatunto koska tiedän ettei kaikilla hyvilläkään lehdillä mene näinä aikoina niin hyvin kuin voisi toivoa. Totuus on vain se, etten ole ehtinyt edes lukemaan kaikkia numeroita huolella läpi, saati sitten useampaankin kertaan kuten joskus aiemmin elämässäni.

Tuntuu tyhmältä maksaa jostain mitä ei käytä, lehdet kasaantuvat eikä niitä vanhoja ehdi senkään vertaa lukemaan kuin uutta numeroa. Aamulla luen sanomalehteä, joskus myös lounaalla. Loppupäivät yleensä sitten menevätkin ihan kaikissa muissa hommissa ja illalla luen useimmiten kirjoja. Päätin sen sijaan tilata lapsille yhden sarjakuvalehden koska tuntuu että niitä irtonumeroita ollaan aina vailla kaupasta. Jos tilaan oman, on se pidemmän päälle edullisempaa ja lapset tuntuvat lukevan kaikki noita samoja sarjakuvia moneenkin kertaan. Pitäisi muutenkin pyrkiä olemaan järkevämpi. Voisi tehdä asioita joista nauttii ja vaihtaa sitten johonkin muuhun lopettaen rahan käyttämisen siihen mikä ei enää kiinnosta tai mille ei enää tunnu löytyvän elämästä aikaa ja tilaa.

Kirkkomusiikkia

Yksi pitkään odottamistani konserteista on nyt käsillä, tarjolla on kauan odotettu tuomiokirkon urkukonsertti. Olen kerran ollut vastaavassa ja se oli todella vaikuttava kokemus, se tila, akustiikka ja musiikki saivat mielen irtautumaan ajasta ja paikasta. Konsertissa olisin aivan hyvin voinut kuvitella olevani joku ylhäisöneito parinsadan vuoden takaa! Odotin siis innokkaana uutta konserttia ja olin kehunut aiempaa kokemustani niin innoissani että olin saanut monta tuttuakin ostamaan liput samaan konserttiin.

En ole aiemmin perehtynyt varsinaiseen kirkkomusiikkiin sen syvällisemmin enkä oikein muista mikä yllyke sai minut edellisellä kerralla hankkimaan lipun ja tulenaan paikalle. Ei ole kaduttanut, aina välillä täytyy hypätä ulos omalta mukavuusalueeltaan kokeakseen uutta. Kaikki uusi ei näytä olevan kamalaa, päinvastoin, tarjolla voi olla uskomattomia elämyksiäkin. Ei aina, mutta mistä sitä tietää ennen kuin kokeilee rohkeasti. Suositukseni ovat saaneet muutaman muunkin innostumaan kokeiluista, toivottavasti konsertti tuo heille yhtä upeita elämyksiä kuin minulle.

Odotan konserttia innolla mutta vielä on edessä pari työpäivää ennen sitä, Yksi työtoverini on tulossa ja hänen kanssaan asiasta on ollut puhetta, muuten yritän keskittyä töihini, kyllä se viikonloppu sieltä tulee. Sen sijaan työt eivät hoidu ihan itsestään.

Kulttuurikävelyllä

Kaupunki, joka on minunkin työantajani on järjestämässä uutta kulttuuritoimintaa niin kaupungin vanhoille kuin uusillekin asukkaille sekä turisteille useilla eri kielillä. Mehän saimme sitten tilaisuuden osallistua näiden tapahtumien kehittelyyn, minä lähdin innolla mukaan kulttuurikävelylle. Saimme siis lähteä koeyleisöksi oppaan mukaan useamman kilometrin kävelylenkille, joka kiersi vanhoja rakennuksia, patsaita ja historiallisesti merkittäviä kohteita kaupungissa. Saimme myös antaa korjausehdotuksia ja esittää uusia kohteita kierrokselle. En muista milloin minulla olisi ollut viimeksi näin hauska työpäivä! Esitin paria pientä parannusehdotusta mutta minusta kierros oli lähes täydellinen. Ideani oli järjestää kävelyitä eri teemoilla, kuten historialliset henkilöt ja vastaavaa. Loistava idea kaiken kaikkiaan tarjota kunnon kävelylenkki ja samalla kulttuuria, historiaa ja kulttuurihistoriaa. Minäkin opin uusia asioita kotikaupungistani jossa olen asunut koko elämäni.

Tämän hauska päivän jälkeen lähdin ajoissa kotiin. Olin luvannut viettää illan kotona lasteni kanssa. Vaikka elämäni onkin täynnä kaikenlaisia rientoja, nautin myös kotona olemisesta ja pyrin viikoittain viettämään ainakin pari kunnon iltaa lasteni kanssa. Teemme yhdessä läksyjä, ruokaa tai leivomme. Ihan illalla voimme katsoa televisiota tai lukea yhdessä jotain. Joskus myös pelaamme lautapelejä.