Mielenosoitus

Osallistuin elämäni ensimmäistä kertaa mielenosoitukseen! Hassua, mutta olen lähinnä ylpeä itsestäni. Ei, me emme heitelleet mellakkapoliiseita tiiliskivillä ja ilotulitteilla, me marssimme banderollien kanssa iskulauseita huudellen. Me myös luovutimme satoja nimiä sisältäneen adressin kaupunginjohtajalle, kaupungin kulttuuritoimelta ei saisi enää leikata varoja vaan säästöjä pitäisi löytää jostain muualtakin. Kiva tehdä jotain muuta kuin valittaa sosiaalisessa mediassa.

Mukavaa kun tietää edes yrittäneensä tehdä asioille jotain vaikka kyllähän me kaikki tiedämme että kaikesta on jouduttu säästämään eikä kukaan tai mikään ole tainnut jäädä ulkopuolelle. Jopa kaupunginjohtaja oli luvannut luopua kahdeksi vuodeksi palkankorotuksistaan kun muut olivat lomautettuina ja kaikki osallistuivat talkoisiin. Nyt olemme toiveikkaita että valoisammat ajat olisivat edessä, kyllä asiat aina jossain vaiheessa kääntyvät taas nousuun vaikka usko ja toivo eivät meinaakaan riittää aina sinne saakka.

Ruokakulttuuria?

Olin aika vasta yhdellä ruokaa ja syömistä käsittelevällä luennolla, luento oli tehty kulttuurihistorian näkökulmasta ja se oli hyvin kiinnostavaa. Kautta aikojen ihmiset ovat olleet uteliaita maistelijoita ja uusien ruokien kehittäjiä. Kauppiaat ja aateliset toivat maahan kaikenlaista uutta joka sitten aikojen saatossa levisi koko kansalle yhteiskuntaluokka kerrallaan kunnes niistä tuli kaikkien saatavilla olevia asioita. Ruokiin on liittynyt todella paljon erilaisia uskomuksia kautta aikojen, uskonnot ovat vaikuttaneet siihen mitä on milloinkin syöty ja kuinka se on laitettu.

Nykypäivän yltäkylläisyys marketeissa on täysin ennennäkemätöntä eikä ihme että ihmiset ovat välillä vähän hukassa. Ravinnosta on tullut nykypäivänäkin tärkeä osa ihmisten uskomuksia ja pyrkimystä hallita omaa maailmaa. Ihmiset uskovat tietyn ruokavalion tai ravinnon tuotantotavan paremmuuteen ja suosivat sitä. Käyttäytyminen muistuttaa yhä uskonnollisia käytänteitä vaikka ruokaa ei enää juuri rajoiteta esimerkiksi varsinaisten uskontojen yhteydessä. Tietysti ravinto on kaikelle elämälle tärkeää mutta nykypäivänä moni saa siitä ihan uutta sisältöä elämäänsä. Samalla kun ääridieetit nousevat yksi toisensa perään muotiin, toiset voivat rajoittamatta syödä ihan liikaa koska kaikkea on kaikkien saatavilla oikeastaan ihan aina. Ruokaa kyllä tulee mietittyä itsekin melko usein ja monesta näkökulmasta.

Lehtitilauksia

Lopetin nyt pari lehtitilausta. Minulla on jotenkin vähän huono omatunto koska tiedän ettei kaikilla hyvilläkään lehdillä mene näinä aikoina niin hyvin kuin voisi toivoa. Totuus on vain se, etten ole ehtinyt edes lukemaan kaikkia numeroita huolella läpi, saati sitten useampaankin kertaan kuten joskus aiemmin elämässäni.

Tuntuu tyhmältä maksaa jostain mitä ei käytä, lehdet kasaantuvat eikä niitä vanhoja ehdi senkään vertaa lukemaan kuin uutta numeroa. Aamulla luen sanomalehteä, joskus myös lounaalla. Loppupäivät yleensä sitten menevätkin ihan kaikissa muissa hommissa ja illalla luen useimmiten kirjoja. Päätin sen sijaan tilata lapsille yhden sarjakuvalehden koska tuntuu että niitä irtonumeroita ollaan aina vailla kaupasta. Jos tilaan oman, on se pidemmän päälle edullisempaa ja lapset tuntuvat lukevan kaikki noita samoja sarjakuvia moneenkin kertaan. Pitäisi muutenkin pyrkiä olemaan järkevämpi. Voisi tehdä asioita joista nauttii ja vaihtaa sitten johonkin muuhun lopettaen rahan käyttämisen siihen mikä ei enää kiinnosta tai mille ei enää tunnu löytyvän elämästä aikaa ja tilaa.

Kirkkomusiikkia

Yksi pitkään odottamistani konserteista on nyt käsillä, tarjolla on kauan odotettu tuomiokirkon urkukonsertti. Olen kerran ollut vastaavassa ja se oli todella vaikuttava kokemus, se tila, akustiikka ja musiikki saivat mielen irtautumaan ajasta ja paikasta. Konsertissa olisin aivan hyvin voinut kuvitella olevani joku ylhäisöneito parinsadan vuoden takaa! Odotin siis innokkaana uutta konserttia ja olin kehunut aiempaa kokemustani niin innoissani että olin saanut monta tuttuakin ostamaan liput samaan konserttiin.

En ole aiemmin perehtynyt varsinaiseen kirkkomusiikkiin sen syvällisemmin enkä oikein muista mikä yllyke sai minut edellisellä kerralla hankkimaan lipun ja tulenaan paikalle. Ei ole kaduttanut, aina välillä täytyy hypätä ulos omalta mukavuusalueeltaan kokeakseen uutta. Kaikki uusi ei näytä olevan kamalaa, päinvastoin, tarjolla voi olla uskomattomia elämyksiäkin. Ei aina, mutta mistä sitä tietää ennen kuin kokeilee rohkeasti. Suositukseni ovat saaneet muutaman muunkin innostumaan kokeiluista, toivottavasti konsertti tuo heille yhtä upeita elämyksiä kuin minulle.

Odotan konserttia innolla mutta vielä on edessä pari työpäivää ennen sitä, Yksi työtoverini on tulossa ja hänen kanssaan asiasta on ollut puhetta, muuten yritän keskittyä töihini, kyllä se viikonloppu sieltä tulee. Sen sijaan työt eivät hoidu ihan itsestään.

Kulttuurikävelyllä

Kaupunki, joka on minunkin työantajani on järjestämässä uutta kulttuuritoimintaa niin kaupungin vanhoille kuin uusillekin asukkaille sekä turisteille useilla eri kielillä. Mehän saimme sitten tilaisuuden osallistua näiden tapahtumien kehittelyyn, minä lähdin innolla mukaan kulttuurikävelylle. Saimme siis lähteä koeyleisöksi oppaan mukaan useamman kilometrin kävelylenkille, joka kiersi vanhoja rakennuksia, patsaita ja historiallisesti merkittäviä kohteita kaupungissa. Saimme myös antaa korjausehdotuksia ja esittää uusia kohteita kierrokselle. En muista milloin minulla olisi ollut viimeksi näin hauska työpäivä! Esitin paria pientä parannusehdotusta mutta minusta kierros oli lähes täydellinen. Ideani oli järjestää kävelyitä eri teemoilla, kuten historialliset henkilöt ja vastaavaa. Loistava idea kaiken kaikkiaan tarjota kunnon kävelylenkki ja samalla kulttuuria, historiaa ja kulttuurihistoriaa. Minäkin opin uusia asioita kotikaupungistani jossa olen asunut koko elämäni.

Tämän hauska päivän jälkeen lähdin ajoissa kotiin. Olin luvannut viettää illan kotona lasteni kanssa. Vaikka elämäni onkin täynnä kaikenlaisia rientoja, nautin myös kotona olemisesta ja pyrin viikoittain viettämään ainakin pari kunnon iltaa lasteni kanssa. Teemme yhdessä läksyjä, ruokaa tai leivomme. Ihan illalla voimme katsoa televisiota tai lukea yhdessä jotain. Joskus myös pelaamme lautapelejä.

Ystäviä ja klassista musiikkia

Töiden jälkeen kiirehdin ostamaan uudet sukkahousut, muistin työpäivän loppupuolella ettei minulla taida olla yksiäkään ehjiä sukkahousuja jotka sopisivat mekkooni ja kenkiin. Olin menossa illalla ulos kahden ystäväni kanssa. Toisella heitä oli syntymäpäivä ja olimme menossa juhlimaan sitä klassisen konsertin ja viinilaillisen pariin.

Sukkahousut saatuani kiirehdin kotiin, olin järjestänyt ruokaa jo valmiiksi eli kokannut edellisenä päivänä isomman satsin kerralla. Söin lasteni kanssa, he olivat jo tulleet koulusta kun pääsin perille. Mieheni tuli kotiin pian sen jälkeen ja minä kiirehdin laittautumaan. Suihku, hiukset, vaatteet, meikki ja sitten menoksi. Ehdin juuri ja juuri ajoissa, kaikki olivat laittautuneet juhlan mukaisesti ja odottaneet iltaa innolla.

Konsertti oli upea, lähes henkeäsalpaava. Sen jälkeen lähdimme konsertista innokkaasti keskustellen kohti ravintolaa. Minulla oli jo nälkä joten tilasin viinin kaveriksi myös ruokaa ja ilta jatkui oikein mukavasti. Ehdin myös ihmisten aikoihin kotiin nukkumaan eikä yksi viinilasillinen aterian yhteydessä verottanut jaksamista aamullakaan.

Mihin konserttiin menisi?

Lähikuukausien konserttitarjonta kaupungissa näyttää todella runsaalta ja lupaavalta. Tulossa on monta esitystä, jotka haluaisin välttämättä nähdä. Chopinin musiikkia esittävään konserttiin olen menossa mieheni kanssa lähellä hääpäiväämme. Se olikin aivan loistava tilaisuus koska mieheni rakastaa Chopinin musiikkia ja yksi esityksestä osui hääpäivää seuraavalle päivälle. Varasin heti liput ja ilahdutin miestäni, hänen mielestään se oli loistava idea ja hän lupasi varata konsertin päätteeksi ravintolapöydän jostain uudesta hienosta ravintolasta, jonne ehdottomasti haluaa minut viedä.

Jäin vielä miettimään kahta muuta konserttia, toinen oli Helsingissä mutta sinne olisi voinut lähteä parin työtoverin kanssa. Kaikkea muutakin ohjelmaa ja tapahtumaa on lähiaikoina luvassa, kuten ihan pian ystäväni syntymäpäivä, jolloin olemme yhdessä menossa kuuntelemaan klassista musiikkia. Ostimme toisen ystävän kanssa liput hänelle lahjaksi ja olemme menossa kolmestaan. Mukavaa käydä ulkona oman miehen kanssa mutta onhan se hauskaa käydä välillä myös ystävien kanssa, olen varma että konsertin jälkeen piipahdamme vielä bonuksena lasillisella viiniä jossain lähistön ravintoloista ja aamulla töihin lähteminen voikin sitten olla aika vaikeaa.

Välillä kyllä joutuu ihan valikoimaan mihin konserttiin menisi koska liikaa kiinnostavia vaihtoehtoja ei saa millään sovitettua kalenteriin kaiken muu elämän lisäksi. Elämä on täynnä vaikeita valintoja!

Kirjastolla

Kävin tässä yhtenä päivänä töiden jälkeen kirjastossa. Palautin kaikki lukemani kirjat ja menin hakemaan uutta luettavaa, minulle oli jälleen suositeltu useitakin kirjoja, joita lähdin hyllyjen välistä metsästämään. Minusta kirjasto on koko tämän kaupungin parhaita paikkoja, viihdyn siellä aina. Kesällä kun ulkona on polttava helle, kirjasto tarjoaa ihanan viileän suojapaikan ja talvella kovimmilla pakkasilla pakenen joskus kirjastoon odottamaan bussia koska siellä on tietysti lämmintä hyiseen bussipysäkkiin verrattuna. Lasten kanssa olemme käyneet paljon kirjastossa aikoinaan vaikka nykyään he käyvätkin kirjastossa yleensä yksin tai kavereiden kanssa, eivät enää äidin kanssa.

Tällä kertaa löysin kaksi minulle suositeltua kirjaa ja pari ihan uutta tuttavuutta joihin törmäsin enemmän sattumalta kuin tarkoituksella. Ne vaikuttivat kuitenkin takakansien perusteella kiinnostavilta joten päätin lainata ne. Jos oikein innostuin, saattoi viikonlopussa mennä kokonainen kirjakin joten nämä eivät olisi kuitenkaan monen viikon projekti. Katselin myös esillä ollutta piennäyttelyä nukketeatterista, se oli hyvin kiinnostava. Lähdin kotiin ja huomasin kuluttaneeni kirjastolla lähes kaksi tuntia aikaa, kaupassakin piti vielä käydä. Onneksi kotona oli kaapissa eilistä karjalanpaistia ettei perhe nyt aivan nälissään ollut vaikka minun ajantajuni onkin joskus temppuilevaa laatua jos löydän jotain kiinnostavaa. Mieheni tuskin huolestui koska kerroin hänelle meneväni töiden jälkeen kirjastoon ja palautin samalla yhden hänenkin lainaamista kirjoistaan.

Ihanuuksia

Sain mieheltäni tänään komean nipun tulppaaneita, lempikukkiani, eikä ole edes mikään merkkipäivä. Hän on kyllä ihana ihminen, oli taas ajatellut että kaipaan jotain piristystä arjen aherruksen keskelle. Niinhän minä kaipaankin, kukat tuovat mukavasti iloa elämään moneksi päiväksi, ostan usein itsekin leikkokukkia piristykseksi. Ne ovat sellaisia elämän pieniä ihanuuksia, suosittelen kokeilemaan silloin tällöin, ei vain juhlien koristeena.

Toinen ihanuus oli yhden suklaakakun ohje, jota tyttäreni kanssa päätettiin yhteistuumin nyt kokeilla. Ensimmäinen kakku meni koko perheen toimesta yhdeltä istumalta, kakkua piti siis leipoa lisää. Suunnitelmissa oli tehdä pari kakkua tyttären luokan myyjäisiin mutta ohje oli niin hyvä että teimme sitten aika monta kakkua, yhden vien omalle äidilleni, pari omalle perheelle ja kaksi myyntiin. Nauroin tyttärelleni että meidän täytyy varmasti piilottaa kakut, joita ei saa syödä ettei perheen miesväki tuhoa leivonnaisia kuin huomaamatta. Näytti nimittäin vähän siltä että keittiössä kävi jatkuva liikenne ja siivu toisensa perään vai katosi perheen kakusta. Pitäisi ehkä leipoa useamminkin jos suosio olisi näin taattu, vaikka eivät kaikki ohjeet tietenkään ole yhtä herkullisia kuin tämä.

Ajatuksia elämästä ja arvoista

Tuossa edellisessä tekstissäni kerroin haasteesta joka on johtanut siihen että käyn nykyään haasteen loputtuakin viikoittain vanhainkodissa lukemassa vanhuksille muun muassa lehtiä. Usein tähän toimintaan liittyy myös vanhusten kanssa jutteleminen, moni kaipaa seuraa ja juttukaveria. Kun uutiset on sanomalehdestä luettu, he haluavat ehkä kuulla uutisia ulkoa, onko kahvi tarjouksessa marketissa, onko keli liukas ja mitä myyjiä torilla on tällä viikolla. Asioita, jotka ovat olleet osa heidän arkeaan, jotka pitävät mielen kiinni vielä tutuissa arjen asioissa silloinkin kun elämä on muuttunut laitosarjeksi, kahvitarjouksia ei enää tarvitse metsästää eikä perunoita hakea itse torilta.

Vaikka ihmisen elämä jatkuvasti muuttuukin, jatkuu se viimeiseen hengenvetoon saakka. Vanhuus tuntuu vain monille olevan kuin sairaus, kun et pysty enää huolehtimaan itsestäsi ja mieluiten myös muista, arvosi laskee. Vaikka monien vanhusten kanssa jutellessa olen oppinut paljon asioita elämästä ja tämänkin kaupungin historiasta. Vanhuksilla on uskomaton määrä tietoa ja taitoja, joista nuoremmat voivat vain unelmoida. Minusta ihmisen elämä on arvokas alusta loppuun ja kaikilla on oma tehtävänsä, oma osuutensa elämän kiertokulussa ja yhteiskunnassa sekä sen sosiaalisessa järjestelmässä.