Ravintolapäivän suunnitelmia

Työpaikkamme aktiiviporukka on nyt kehittelemässä ideaa seuraaville ravintolapäiville osallistumisesta, tulot menisivät johonkin hyvään tarkoitukseen ja me voisimme pitää hauskan päivän. Meillä on tosiaan aika aktiivinen porukka joka toteuttaa pieniä tempauksia, erilaisia haasteita ja pidempiäkin projekteja. Yksi niistä on yhä jatkuva vanhankodeissa kiertävä lukuprojekti. Käymme siis viikoittain lukemassa, usein myös juttelemassa vanhusten kanssa. Projekti on kestänyt jo yli vuoden päivät ja se onkin yksi pitkäikäisemmistä hankkeista joihin olemme ryhtyneet vuosien varrella.

Nyt suunnitelmissa on tosiaan osallistua seuraavaan ravintolapäivään kaupungissamme ja kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen. Kaikki menee siis talkooperiaatteella, jokainen saa tietyn summan rahaa tarvikkeisiin ja lisää saa mielellään lahjoittaa vaikka omasta kaapista. Teemme kasapäin leivonnaisia ja sitten keitämme kahvia ja teetä pitäen kahvilaa. Päädyimme siihen ettei tällä kertaa ryhdytä laittamaan ruokaa ja hankita keittolevyjä ja ties mitä vaan perustetaan pop up –kahvila työpaikan lähistölle puiston kulmaan missä on valmiiksi penkkejäkin. Odotan tätäkin aivan riemuissani.

Mielipiteitä ja mielipiteitä

Kaikilla ihmisillä on mielipiteitä ainakin joistain asioista jos nyt ei ihan kaikista kuitenkaan. Mielipiteen pohjaksi vaaditaan aina edes jonkinlaista oikeaa tai väärää tietoa, vaikka on täällä sellaisiakin jotka ei tarvi niitäkään. Olen nimittäin huomannut etteivät ihmisten mielipiteet kovin useinkaan perustu millekään faktatiedolle. Usein on kysymys makuasioista mutta toisinaan mielipide perustuukin täysin väärin käsitetyille asioille, juoruille, mielipidevaikuttajien lobbaukselle ja yksinkertaisesti väärällä tiedolle.

Tietysti moni asia on hyvin suhteellinen ja subjektiivinen. Tietoakin voi olla monenlaista, vaikkapa niin että yksi tutkimus sanoo yhtä ja toinen tutkimus sanoo samasta asiasta toista. Minusta on surullista jos joku ihminen päättää inhota toista ihmistä sen vuoksi että kolmas ihminen on ensimmäiselle kateellinen ja levittää hänestä ilkeitä juoruja helpottaakseen omaa kateuttaan. Vaikka tuskin tällaisesta inhottavasta ja lapsellisesta käytöksestä päästään ikinä täysin eroon. Erityisen kurjaa tämä on aina kun sitä esiintyy työpaikalla omien työkavereiden kesken.

Puhdasta viihdettä ja roskaa

Kävin elokuvissa, kohteena oli ihan puhtaasti viihdemielessä Hollywood –elokuvaa. On niillä osalla tietysti taiteellinenkin arvonsa mutta tällä kertaa lähdettiin koko perheellä katsomaan hurjaa seikkailuelokuvaa ja seikkailua siinä kyllä riittikin. Äitiä meinasi hirvittää, lapset hihkuivat riemusta. Kyllä minultakin katosivat arkihuolet täydellisesti teatterin penkistä kiinni pidellessä. Nyt on koko perhe saanut yliannostuksen popcornista ja irtokarkista.

Yksi asia minua jäi suuresti ihmetyttämään elokuvan jälkeen. Meidän perheen vieressä istui salissa pari poikaa ja ehkä heidän isoäitinsä tai jopa äitinsä. En nyt tutkinut kovin tarkasti asiaa. Pojat olivat kuitenkin jo isoja, kouluikäisiä ja he olivat tosiaan elokuvissa aikuisen seurassa. Pojille oli ostettu yhtä suuret popcornastiat per naama kuin meillä koko perheelle yhteensä. Kun pojat olivat syöneet tarpeekseen kaatoi toinen välinpitämättömästi loput popcornit lattialle eikä yrittänytkään kerätä niitä. Toinen jätti yli puolillaan olevan purki penkille, juoma-astiat, nenäliinat ja kasapäin muuta roskaa jäi heidän jälkeensä penkeille ja lattialle kun he lähtivät. Minulla oli vaikeuksia ymmärtää roskaamista, meillä lapset kantoivat roskat roskiin ilman että tarvitsi edes kehottaa. En kyllä kadehdi elokuvateatterin siivoojaa, samanlaista sikailua saa varmasti joka päivä siivota.

Kadonneet kulttuurit

Katsoin tänään kiehtovaa dokumenttia kadonneista kulttuureista. Tietysti sellaisista, jotka oli sitten myöhemmin löydetty enemmän tai vähemmän uudestaan. Tämäkin dokumentti oli tallentunut digiboksille ja huomasin sen, kun tuossa aiemmin ryhdyin vähän käymään tallennuksiani läpi elokuvia etsiessäni. Tämä tallennus ei ollut virhetikki, dokumentti oli mitä kiehtovin, sen katsominen oli pyörinyt mielessäni jo pari päivää ja lopulta istuin alas katsoakseni sen ja päästäkseni miettimästä sitä.

Dokumentissa käytiin läpi kolmen kadonneen kulttuurin tai sivilisaation historiaa ja syitä, miksi ne lakkasivat jossain vaiheessa vain olemasta olemassa. Äärimmäisen kiehtova aihe ainakin minun mielestäni. Mietin olisiko nykyään enää mahdollista käydä läpi mitään vastaavaa paitsi äärimmäisen globaalin kriisin kautta. Toisaalta, on vaikea miettiä millaista maailmassa on vaikkapa kolmensadan vuoden tai tuhannen vuoden kuluttua. Tutkiiko joku sitten metsittyneitä kaupunkiemme raunioita miettien minne ihmiset täältä katosivat ja kuinka he oikein elivät.

Elokuvia

Mieleni teki katsella elokuvia, jotain hyviä ja hurmaavia klassikoita. Tutkin mitä televisiosta olisi lähiaikoina tulossa, aina välillä yllättyy iloisesti myös televisiokanavien tarjonnasta. Ihan aina ei ole pakko lähteä vuokraamaan tai lainaamaan kirjastosta elokuvaa. Tallentava digiboksi on kiva myös, tutkin tv-ohjelmiston lisäksi tallennukseni ja sitten tulikin jo valinnan vaikeus. Tänään päädyin katsomaan Tuulen viemää, joka on aina minua koskettava klassikko.

Samalla kun katsoin yhden elokuvan, raivailin vähän boksilta kaikkea jo katsottua tai tullut tehtyä vain virhetallennuksia, kyllä noita tallennuksia vain tuntuu kertyvän enemmän kuin kukaan meilläkään ehtii katsomaan. Välillä tulee tallennettua jotain vain siksi että se vaikuttaa kiinnostavalta, sitten huomaa tehneensä virheen kun aloittaa katsomisen. Mutta eipä kaikista elokuvista, dokumenteista ja sarjoista voi tietää mikä lopulta on hyvä ja kiinnostava. Konserttitaltioinnit osuvat jotenkin helpommin minun makuuni, niitä toki näytetäänkin paljon vähemmän kuin elokuvia televisiokanavilla.

Matka Pariisiin

Mieheni oli voittanut matkan Pariisiin, hän tiesi minun riemastuvan uutisesta, sillä matka oli kahdelle. Tietysti lapsetkin olisivat halunneet mukaan mutta minun mielessäni välkkyi jo romanttinen viikonloppu Pariisissa kahdestaan mieheni kanssa. Olimme käyneet Pariisissa aiemminkin, rakastan sitä kaupunkia. Mieheni oli tiennyt sen ja salaa minulta osallistunut matkan arvontaan. Tietysti hänkin oli ehtinyt jo koko asian unohtaa kunnes ilmoitus veikkausvoitosta saapui. Hän vaikutti olevan ihan yhtä innoissaan kuin minäkin.

Emme ole käyneet pitkään aikaan matkoilla missään. Toki elämästä voi nauttia helposti täällä kotikaupungissa ja kotimaassakin mutta aina joskus on mukavaa lähteä käymään jossakin kauempanakin. Matkustelu koko perheen kanssa on aika kallista, en usko että me raaskisimme ikinä lähteä koko perheellä vaikkapa johonkin kaukomaille. Tietysti rahaa voisi säästää vaikka vuosia kunnes sitä olisi tarpeeksi matkaan, mutta olemme vähän huonoja niin pitkän tähtäimen säästämisessä. Nyt oli onni myötä ja pääsemme kahdestaan ainakin Pariisiin.

Ruokakokeiluja

Minun teki mieli kokeilla jotain ihan uutta ruokaa, kaipasin kovasti uusia elämyksiä. Ruokahan on hyvä elämysten tuottaja ihmisen arjessa, voi käydä jossain uudessa paikassa syömässä tai sitten voi kokkailla itse kokeillen uusia reseptejä vaikka jonkin siihen saakka tuntemattoman maan perinneruuista tai ihan uusista raaka-aineista.

Nettihän on ruokakokeilijan paratiisi, välillä menee tunteja surffaillessa pelkkien ruoka- ja leivontaohjeiden perässä. Välillä on vaikeaa löytää kaiken sen ohjemäärän keskeltä mitään, mikä nousisi ylitse muiden mutta ei se mahdotonta ole. Joskus taas löytyy kasapäin kiinnostavia ohjeita ja tuntuu vaikealta saada valittua, mitä niistä oikein tekisi. Usein kuulee hyviä ohjeita myös työkavereilta ja ystäviltä, tietysti luotan heidän suosituksiinsa useinkin.

Nyt päädyin kokeilemaan marokkolaista ruokaa. Se vaikutti mukavan mausteiselta mutta ei liian tuliselta. Ruoka oli riisipohjainen ja siitä tuli herkullista, vähän eksoottisempi vaihtelu perus kotiruokiin. Sitten löysin muffininvuoassa tehtävien pikkupannareiden ohjeen. Ajatus vuoan käyttämisestä pannukakkuihin oli sen verran hauska että päätin kokeilla. Lapset ihastuivat näihin pannukakkuihin välittömästi.

Muotinäytöksessä

Sain kutsun paikallisen ammattikorkeakoulun muotinäytökseen. Olen ollut siellä monena vuonna aiemminkin ja tietysti otin kutsun ilolla vastaan. Näytökset ovat aina olleet tasokkaita ja kiehtovia, vaikka asut näytöksessä vaihtelevat tietysti oppilaittain historiallisista puvuista iltapukuihin ja hääpuvuista mitä uskomattomimpiin muotiluomuksiin.

Kyseisessä oppilaitoksessa on opiskellut pari sukulaistakin, heidän aikanaan tuli käytyä näytöksissä ja näyttelyissä ahkerasti. Paikka oli tänäkin vuonna näppärästi kotimatkani varrella isossa salissa ja mukavasti vielä juuri niihin aikoihin kun minulla oli tapana lähteä töistä. Tietysti joustavat työajat tuovat mukavasti mahdollisuuksia osallistua kaikkeen hauskaan vaikka tapahtumat eivät aina osuisikaan täydelliseen aikaan.

Tänä vuonna näytöksessä oli noin kolmenkymmenen oppilaan töitä, yhtään hääpukua ei tässä näytöksessä ollut mikä oli aika harvinaista, yleensä niitä oli aina edes se yksi. Muotiluomuksia oli sitäkin enemmän, kevään trendejä ja vähän mielikuvituksekkaampaa asua. Olin aika myyty tämänvuotisesta näytöksestä. Se oli tasokas ja kiinnostava.

Kahvilla uuden ystävän kanssa

Tuolla konferenssissa, josta edellisessä päivityksessäni kerroinkin istuin erään naisen vieressä salissa. Sitten päätimme käydä yhdessä konferenssilounaalla koska kumpikaan meistä ei juuri muita tuntenut tapahtumasta. Tulimme loistavasti juttuun konferenssissa ja kävimme tänään sitten töiden jälkeen kahvilla. Ei konferenssissa kuitenkaan ihan kauheasti ehtinyt juttelemaan ja parikin asiaa jäi ihan kesken. Sovimme siksi tapaamisesta, voisimme jutella kaikessa rauhassa ideoista ja muusta häiritsemättä muita kuulijoita tapahtumassa.

Kuten olin odottanutkin, tapaaminen oli antoisa. Pääosin hänen ideansa liittyivät työhön jota minä teen, oli hyvä kuulla ideoita ja parannusehdotuksia palveluita aktiivisesti käyttävältä ihmiseltä. Varsinkin nyt tämän yhden uudistusprojektin tiimoilta, josta kerron varmasti myöhemmin lisää kunhan siitä tulee julkista tietoa. Uusi ystäväni oli käynyt uudistustyön alla olevassa tapahtumassa nyt joka ikinen vuosi ja oli kovasti myös sitä mieltä että osin tapahtuma oli ajastaan jäljessä ja kävijämäärät laskivat sen vuoksi. Ihmisten maku, tarpeet ja vaatimustaso olivat muuttuneet eikä mikään voinut toimia samalla konseptilla kymmeniä vuosia. Toki juttelimme myös monesta muusta asiasta ja päätimme mennä kahville toistekin.

Kulttuuria ja tiedettä

Viimepäivien ohjelmaan on kuulunut sekä vierailu yliopistolla konferenssissa että hieman kulttuuririentoja eli elävää musiikkia. Vaihtelunhan sanotaan virkistävän ja kyllä se siltä taas tuntuukin. Tapasin paljon uusia ihmisiä, joitakin tuttuja sekä kuulin hyvin kiinnostavia puheenvuoroja konferenssissa.
Konferenssi käsittelikin kulttuurista hyvinvointia ja meillä oli mahdollisuus lähteä tapahtumaan kuuntelemaan ihan työn puolesta. Se oli oikein hyvä idea, liittyihän konferenssin aihe työhömme ja pomomme oli vieläpä yksi tapahtuman puhujista. Konferenssipäivä oli pitkä, tervetuliaissanat lausuttiin jo yhdeksän aikoihin aamulla ja puheet jatkuivat vielä kuudelta kun minun oli jo lähdettävä sitten kotiin.
Loppusuoralla kuudelta jo oltiin mutta jäi minulta pari puheenvuoroa ja loppukeskustelu sitten kuulematta. Omakustanteinen konferenssilounas oli päivän kohokohtia sillä siellä meillä oli esiintyjä. Taitava harpunsoittaja viihdytti herkullisen lounaan ja hyvien keskusteluiden lisäksi, tauko tuntui menevän ihan liian nopeasti. Seuraavana iltana kävin katsomassa ja kuuntelemassa vielä yhden tulevan oopperalaulajan pienoiskonserttia musiikkisalissa, hän oli upea ja tulee varmasti menestymään vielä oopperan maailmassa.